Kannelmäki Gamlas Suomen Las Palmas
Pakko kertoa yksi juttu, jonka kuulin eilen tutuntutulta ja tämä tarina on tosi. Kyllä, uusi ystäväni kertoi, että hän oli juuri päässyt vapaaksi. No eihän tässä mitään uutta ole paitsi, että hän ei vapautunut ristikkotieltä. Ehei, hän vapautui jonkun tuntemattomaksi jääneen henkilön yksityisvankilasta. Totta tämä on. Ystäväni kertoi olleensa nauttimassa perjantai-iltaa tutussa toveriseurassa, kun seurueeseen oli lyöttäytynyt mukaan tämä kyseinen tuntemattomaksi jäänyt herrasmies.
Herrasmies oli kaikinpuolin seuramies ja luotettava, joka olikin suuri virhearvio. Kyseinen herrasmies tarjosi tutuntutulleni ryyppyä pullostaan, kehui sen olevan hyvää ja maistamisen arvoista. Juoma oli kuulemma kitkerää ja poltti kurkkua, minkä seurauksena tutuntuttuni oli mentävä oksentamaan. Hänen uusi tuttavansa tuli hänen mukaansa, kun hän meni oksentamaan rappukäytävästä sisäpihan puolelle, herrasmies kun oli. Mutta kuten usein on tapana, ainakin ystäväpiirissäni, tuntemattomat herrasmiehet eivät ole merkki paremmasta, päinvastoin.
Uusi tutuntuttuni oli hyvin heikossa tilassa ja puolustuskyvytön sisäpihalla. Juomaa tarjonnut herrasmies laittoi hänen kaulansa ympärille kaulapannan, johon oli kiinnitetty naru.
Kyllä, en keksi tätä itse.
Kiinnitettyään uuden tutuntuttuni, ryhtyi hän vetämään häntä narusta kohti autoansa. Tutuntuttuni oli hyvin hankala vastustella häntä, johtuen heikosta olosta, joten herrasmiehen ei ollut hankalaa kammeta tutuntuttuani Citroen Berlingon takatilaan.
Kyllä, en keksi tätä itse.
Tutuntuttuni kärvisteli auton takaboksissa ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes he olivat perillä. Ja missä paikassa, tutuntuttuni kuvaili paikkaa näillä sanoilla "teollinen" ja "tattarisuo". Herrasmies auttoi tutuntuttuni takaboksista ulos kuten herrasmiesten kuuluukin, olihan hänellä Dressmanista hankittu bleiseri ja laakerikengät. Herrasmies talutti hänet saamaan juotavaa, koska olihan tutuntutullani huomattavat palovammat kurkussaan, johtuen blandaamattoman akkunesteen juomisesta.
Tutuntuttuani varten oli herrasmies hankkinut hänelle kipon, josta hän pystyi juomaan ja kurlaamaan pahaa oloaan pois.
Yllätys oli suuri, kun tutuntuttuni kuuli lukonkielen sulkeutuvan äänen ja hän ryhtyi tarkemmin havannoimaan ympäristöä. Kertoi minulle, että hänen oli aluksi vaikea ymmärtää nykyisyyttä, mutta herrasmies oli lukinnut hänet kiinni stereotyyppiseen koirankoppiin narulla, joka kulki kaulapantaan.
Kyllä, en keksi tätä itse.
Olen aiemmin kuullut huhua itsekin tästä Tattarisuon "koirakuiskaajasta". Herrasmies pitänyt alanmiehiä kauhun vallassa jo pitkään. Yksi syy, miksi olemme ryhtyneet järjestäytymään, jotta edellä mainittuja tapauksia ei enää tapahtuisi.
Tutuntuttuni oli viikkokausia herrasmiehen vieraana. Hän ei käyttänyt sanaa vangitseminen, koska hän sai syötävää ja juotavaa kyllikseen sekä katon päänsä päälle, mutta onko se elämistä, jos asustelee Tattarisuolla romuttamon mutaisella pihalla koirankopissa ja vielä kytkettynä kiinni. Tutuntuttua tämä ei tuntunut häiritsevän ja hän jopa kertoi olleensa hieman surumielinen, kun merkit alkoivat viittaamaan siihen, että hänellekin tulisi lähdönhetki. Herrasmies ei enää tuntunut olevan kiinnostunut tutuntutustani ja herrasmiehen poissaolot olivat pidentyneet. Väistämätön vaikutti olleen edessä ja yhtenä päivänä herrasmies oli tullut pihalle Berlingollaan ja takaboksista raahannut uuden, vähemmän kulahtaneen alanmiehen tutuntutun kopille ja vapauttanut tutuntutun.
"olet vapaa, olet oman kohtalosi herra" hän oli kuiskannut ja vipannut pari euroa bussirahaan, kertoen 75 menevän suoraan keskustaan tästä sekä jos keskusta ei inspaa, menee 77A suoraan Malmille.
Kyllä, en keksi tätä itse.
Joskus elämä on epärealistista
